Day off in England

Panoramakuvaa huipulta

Kärsivällisyys on hyve, vai mitenkä se meni

Pari viikkoa sitten päätimme, että tänään teemme jotain spesiaalia, koska meillä oli yhteinen vapaapäivä yhden työntekijän kanssa. Lähdimme siis käymään Gibraltarilla! Olimme sopineet, että lähdemme matkaan yhdeksän ja puolikymmenen välillä, mutta rakas työtoverimme on omannut huomattavan hyvin espanjanlaisen tyylin olla myöhässä. Pääsimme matkaan puolikahdentoista aikaan eli noin kaksi tuntia sovitusta lähtöajasta (Go Jaakko!).

Onneksi emme joutuneet itse ratin taakse, sillä siitä ei olisi seurannut muuta kuin ruumita. Espanjalaiset eivät ole ajatelleet aivan loppuun asti teiden rakentamista, sillä esimerkiksi moottoriteillä kiihdytyskaistaa ei ole kuin muutama kymmenenmetriä ja kiihdytyskaistan loputtua saattaa tulla jyrkkä mutka. Ei ihme sattuu paljon kolareita!

Gibraltar

 Gibraltarille päästyämme menimme ensimmäisenä syömään perinteiseen englantilaistyyliseen pubiin. Kaikki tilasivat ikivihreän fish ’n chips –annoksen, joka on oikea laihduttajan unelma, Ruokailun jälkeen suuntasimme kiertoajelulle ylös vuorelle. Kiertoajelun aikana kävimme tippukiviluolassa, ”sotatunneleissa” sekä moikkaamassa Euroopan ainoita villiapinoita. Kyyti ylös oli aika hurja, sillä huipulle tullessa tie oli todella kapea ja mutkainen. Apinat elävät ylhäällä vuorella.

 

Herkules jotain

"Sotatunneleissa"

 

Hola!

Our new friend!

~S&S

Salia takana kaksi viikkoa

Ensimmäiset kaksi viikkoa salissa meni nopeammin kuin ehti kissaa sanoa.

Ensimmäinen päivä oli oikein tulikoe. Odotin, että olisin saanut pehmeän laskeutumisen siirtyessä keittiöltä saliin, mutta ehei, sain ordermanin (tarjoilijoiden Tamagochi, kulkee aina mukana) käteen, sitä tutkittiin noin viisi minuuttia ja sitten hommiin. Keittiöllä olon ansioista tiesin aika hyvin, mitä mikäkin annos sisälsi, ja onhan niitä listoja muutaman kerran tullut luettua iltasatuna… Maanantai-iltaisin meillä on livemusiikkia (jazzia) ja se vetää aika hyvin asiakkaita. Oli siis vilkas ilta ja pääsin urakalla availemaan viinipulloja. Viinipulloja olen avannut elämässäni noin viisi kertaa ja sen takia päätin harjoitella avaamista kämpällä Satun opastuksella. Tuntui tosi luotettavalta mennä salin puolelle töihin, kun harjoittelu viinipullon korkki murtui kahtia pulloa avatessa… Lisäksi pullot avataan täällä erilaisella avaajalla kuin mitä olen Suomessa tottunut käyttämään. Kaikki meni kuitenkin hyvin pulloja avatessa ja nyt niiden avaaminen on huomattavasti helpompaa eikä niin stressaavaa =)

Hankalinta tarjoilussa on ollut se, että ei ole kovin hyvää tietämystä mikä viini sopii minkäkin ruoan kanssa. Onneksi sain muilta työntekijöiltä muutaman vinkin ja niitä olen päässytkin jo hyödyntämään.

Tarjoilijan työssä tulee myös niitä vastoinkäymisiä ja niitä sain tervehtiä ensimmäisen viikon keskiviikkona kaksin kappalein. Tarjoilin jälkiruoka-annosta, joka oli jäätelöannos martinilasissa. Meillä on terassilla suljettavat seinäverhot, jotka pystyvät kumminkin liikkumaan jonkin verran tuulessa, vaikka ne on suljettu alas. Oli tuulinen ilta ja tarjoilin seinän vieressä olevaan pöytään. Verho liikkuikin niin paljon, että se osui kädessä olevaan prikkaan ja prikalla oleva jälkkäri tippui naisen syliin… Siinä tuli sitten esitettyä tuhannet anteeksipyynnöt. Asiakas ei onneksi suuttunut tapauksesta ja hänen jälkiruokaansa ei veloitettu ja hänelle sanottiin, että tuo takin pesulalaskun meille sitten maksettavaksi. Toinen vahinko oli lähellä tapahtua, kun kaadoin vesipullon prikalle ja vedet lensivät melkein asiakkaan päälle. Jollakin näyttää olevan pienet prikan käsittelytaito harjoitukset edessä…

~Sanni

Eka viikko ohi keittiöllä

Nyt on oltu reilu kuukausi täällä ja oon puolitoista viikkoa ollu keittiön puolella ( ja ihme kyllä, oon tykänny olla keittiöllä).Viime viikko meni pääasiassa uusien asioiden opetteluun, miten mikäkin tehdään ja mitä tulee minnekin yms. Tällä viikolla oon kuitenki päässy jo nostamaan annoksia ja muutaman annoksen oon jopa tehny ilman apua. Vaikka nyt menee jo paremmin, kuin viime viikolla, niin vielä on paljon oppittavaa, varsinkin nopeudessa. Toistaseks mulla menee monien asioiden tekemiseen liikaa aikaa. Keittiössä tuntuu kuitenkin, että helpompi oppia asiat, kuin salin puolella... Tämä johtuu varmaan siitä, että keittiössä on vähemmän työntekijöitä ja ei ole niin montaa eri tyyliä tehdä asioita. 

Tapaksia

Eilen tuntu taas siltä, että jos jotain tapahtuu, niin se kaikki tapahtuu sitten saman päivän aikana... Eilinen päivä ja ilta olivat kuin kaksi eri päivää. Töissä meni tosi hyvin, tein muutamia annoksia, enkä mokaillut. Illalla sitten alkoi sattumusten sarja... Kaikki alkoi kun töiden jälkeen törmäsin työpaikan oveen. Tämä oveen törmääminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan kotimatkalla astuin koiranpaskaan, jota Sanni joutui putsaamaan.. (Haju oli kuulemma mitä parhain :D)  Mun mielestä tää kaikki olis jo riittäny, mutta ei.. Kämpällä menin sitten huoneeseeni, astuin sheiverin päälle ja siitä sitten kaaduin suoraan naamalleni lattialle! Siinä sitten Sannin kanssa naurettiin vedet silmissä ja mahat kipeenä :D  

Onneksi tänään oli parempi päivä ja toivottavasti loppuviikkokin menee hyvin itsenäisyyspäivän tapahtuman merkeissä!

~ Satu

Keittiö takana, sali edessä

Kolmen viikon keittiöjakso on nyt takana ja seuraavana etappina olisi tutustua salin puolella työskentelyyn. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän ei pitänyt työskennellä keittiöllä, mutta kokeista on ollut pulaa keittiöllä ja siellä tarvittiin apukäsiä. Itseasiassa tykkäsin kovasti työskennellä siellä ja voi olla, että jossain vaiheessa harjoittelua menen takaisin sinne! Keittiö oli sopiva piilopaikka nalkuttavilta asiakkailta, vaikka asiakashan on aina väärässä oikeassa :D 

Ensimmäisinä päivinä olin aika paljon tiskissä ja tutustuin keittiön toimintaan. Siitä sitten tehtävä kerrallaan olen saanut tehdä töitä keittiössä. Koko kolmen viikon ajan olen pysynyt kylmällä puolella, josta nostetaan siis salaattiannokset, tapakset ja leipäannokset. Näinä kolmen viikon aikana olen tehnyt misa-listan tehtäviä. Olen saanut tehdä tapasannoksiin käytettäviä ruokia esim. paprikoita (pilkotaan, maustetaan ja paistetaan uunissa), kesäkurpitsoita, munakoisoa yms. Vakumointikone on tullut erittäin tutuksi, sillä melkein kaikki vakumoidaan keittiöllä. Viimeisimpinä päivinä olen saanut nostaa muutaman annoksen (salaattia, leipiä ja tapaksia) ja viimeisenä päivänä sain tehdä juustokakut alusta loppuun asti itse sekä paloitella kananmaksat (sydämet irti maksasta ja paloiksi, en olisi ikinä kuvitellut itseäni tekemässä mitään sellaista). Kokonaisuudessaan keittiö oli positiivinen yllätys ja opin paljon uutta ruoanlaittoon liittyen :) Alla muutama kuva viimeisestä keittiöpäivästä, joka oli kalantäyteinen... ensiksi leikattiin kampela fileistä nahat pois ja sitten sardiineilta amputoitiin päät ja nyljettiin sisälmykset. 

Päät pois

Sardiinien metsästystä

~Sanni 

Taas yksi päivä ohi

Nyt on viimenen viikko salin puolella ennen kuin menen muutamaksi viikoksi keittiölle. Pääasiassa oon tykänny tehä töitä ja työkaveritkin on ollu mukavia. Koko ajan menee paremmin ja alkaa jo pikkuhiljaa muistamaan mitä ruokia listalta löytyy ja muistan jopa viineistäkin jo muutamia nimeltä. On ollu tosi paljon uutta opittavaa ja sen lisäks, että kaikki asiat ovat uusia, niin pitää vielä oppia miten työkaverit nämä asiat tekee. Välillä tuntuu, että niin monta kuin on työntekijöitä, niin monta eri tapaa on tehdä asiat. Päivät ovat olleet asiakasmääriltään tosi vaihtelevia. Välillä saattaa olla koko terassi täynnä asiakkaita ja välillä ei käy juuri ketään. Ehkä kun talvi on tulossa ja kelit ovat viilentyneet, niin ihmiset käyvät vähemmän ulkona syömässä. Esimerkiksi viime viikolla kävi paljon enemmän asiakkaita, kuin tällä viikolla.

Tämän reilun kahden viikon aikana olen ollut sekä baarin takana, että salissa tarjoilemassa. Baarissa tehdään kaikki tilatut juomat ja siinä ollessa haastavinta onkin ollut kahvien tekeminen sekä viinien kaataminen, sillä en muista vieläkään kaikkia viinejä ja kahveja nimeltä.  Kahvejakin kun meiltä löytyy varmaan parikymmentä erilaista.

Tarjoillessa haastavinta on ollut tilausten vastaanottaminen, sillä meillä on käytössä koneet, joihin kirjataan tilaus ja juomatilaukset tulevat suoraan baarin puolelle ja ruokatilaukset lähtevät suoraan keittiön puolelle. Koneessa on sekä englantia, että espanjaa ja erilaisia kommentteja yms. Joka päivä pitää kysyä, että miten tämä ja tämä kirjaan... Ehkä mä tamminkuun loppuun mennessä osaan jo käyttää sitä, niin ettei koko aikaa tartte kysyä neuvoa. Mutta onneksi pääasiassa on kuitenkin mennyt tosi hyvin, enkä ainakaan vielä oo kaatanut viinejä kenenkään syliin tai tiputtanut ruokia lattialle.

Tämän reilun parin viikon aikana oon myös oppinut vähän espanjaa, vielä ei kuitenkaan voi sanoo että osaisin sitä, mutta koko ajan oppii uusia sanoja. Enköhän mä pian ala jo ymmärtämään kokonaisia lauseita ja toivottavasti tän kolmen kuukauden jälkeen puhuisin jo vähän espanjaa. Täällä myös sekottuu kielet ja ei enää oikein tiä mitä kieltä pitäis puhua kenellekin.. Suomalaisille puhun välillä englantia, espanjalaisille suomea ja joskus samassa lauseessa on englantia ja suomea :D

~Satu

Day off Malagassa

Hola!

Tänään meillä oli vapaa päivä ja lähdimme käymään Malagassa. Matkamme sujui rattoisasti lähijunan kyydissä, vaikka hämmennyimme hieman siitä, että liput leimattiin junasta nousemisen jälkeen.  Kuitenkin palatessa takaisin Fuengirolaan leimasimme liput ennen junaan nousemista :D. Malagasta meillä ei ollut paljon tietoa, jotain pientä olimme kyselleet työkavereilta missä kannattaisi käydä jne. Aluksi olimme vähän hukassa, sillä meillä ei ollut mitään tietoa missä kohtaa olimme ja minne meidän pitäisi lähteä kävelemään. Onneksi on olemassa jokaisen todellisen opiskelijan ystävän Google Kääntäjän toveri Google Maps. Karttapalvelun avulla paikallistimme itsemme ja lähdimme suunnistamaan vanhaan kaupunkiin. Paljoa emme ehtineet kävellä, sillä Satun kahvihammasta kolotti ja pysähdyimme mukavan oloiseen kahvilaan. Emme olleet kuitenkaan varmoja kahvilan toimintatavoista ja hetken aikaa pällistelimme tarjolla olevia tuotteita. Tämän jälkeen teimme tilauksen kassaneidille ja menimme istumaan pöytään. Kahvihetken jälkeen kiertelimme vanhassa kaupungissa ja yritimme etsiä nähtävyyksiä hieman huonolla menestyksellä.

 

Katedraali

Katedraali

Turistit yrittävät paikallistaa itseään 

Astetta isommat jouluvalot

Lounaan nautimme pienessä vanhan kaupungin ravintolassa. Paikka näytti idylliseltä ja mukavalta, mutta petyimme ruokaan. Sannin ankkaa sisältävässä annoksessa perunaviipaleet olivat kylmiä ja lilluivat vedessä. Lisukkeena oli muutama lötkistynyt paprikansiivu. Satulla oli tonnikalafilettä, perunoita ja kasviksia, joista mikään ei oikein maistunut miltään ja annos olisi kaivannut myös kastiketta. Parasta ravintolassa oli free Wi-Fi!  Ennen tätä koulua annokset olisivat olleet hyviä, mutta opinnot ovat muokanneet suhtautumistamme ja tietämystämme ruoasta. Nämä opinnot ovat olleet meille sekä ”siunaus” että ”kirous”, sillä kun tietämyksemme on lisääntynyt ruoasta, vaadimme myös siltä enemmän.  Joudumme siis aina välillä tekemisiin meille ”huonompi” laatuisen ruoan kanssa. Onneksi ei harmittanut niin paljoa, kun annos maksoi vain 13€.

Matkan tarkoituksena ei ollut saada mattia kukkaroon, mutta jotenkin siinä niin vai pääsi käymään… Syömisen jälkeen suuntasimmekin shoppailemaan. Tammikuussa voi olla, että joudumme kerrospukeutumaan, että saamme kaikki ostamamme vaatteet ja tavarat Suomeen.

~S&S

Ensimmäiset reilut kaksi viikkoa ollaan vietetty Fuengirolan lämmössä. Muutama ensimmäinen päivä tutustuttiin kaupunkiin ja ravintolaan. Pari viikkoa ollaan takuttu netin kanssa, mutta nyt ollaan saatu se toimimaan kämpällä, ainakin toistaiseksi. Hyvin ollaan sopeuduttu, vaikka on ollut totuttelemista paikalliseen kulttuuriin ja toimintatapoihin.

Ollaan suorittamassa erikoistumisharjoittelua suomalaisomistuksessa olevassa ravintolassa. Ravintolan omistaja oli lähettänyt koulumme opettajalle sähköpostia, jossa kerrottiin, että ravintola hakee harjoittelijoita ympäri vuoden eri pituisille harjoittelujaksoille. Laitoimme omistajalle meidän CV:t sekä hakemuksen harjoittelupaikasta. Muutaman sähköpostiviestin ja puhelinsoiton jälkeen saimme harjoittelupaikan. Tämän jälkeen alkoi erilaisten asioiden järjestely: lentoliput, majoitus, rokotukset ja erilaiset apurahatukihakemukset. Tyylillemme uskollisina jätimme muutaman asian hoitamisen viime tippaan ja sen takia saimme viimeisenä päivänä ennen lähtöä kirjaimellisesti juosta KELAan tekemään olosuhdemuutosilmoituksen... ehdittiin kuitenkin viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa.

Ravintola sijaitsee Los Bolichesin alueella aivan merenrannan tuntumassa, muutaman kilometrin päässä Fuengirolan ydinkeskustasta. Suurin osa työntekijöistä ravintolasta on suomalaisia, mutta myös muutama espanjalainen työntekijä löytyy. Keittiöllä on tällä hetkellä neljä vakituista kokkia ja tällä viikolla siellä on pyörinyt myös multipersoona Victor/Fernando. Kukaan ei vieläkään tiedä kumpi on hänen oikea nimensä, sillä hän on esitellyt itsensä molemmilla nimillä. Sitä vastausta odotellessa siis. Salin puolella on seitsemän työntekijää ja meidän lisäksi on yksi tarjoilijaharjoittelija. Ravintola on auki viikon jokaisena päivänä aamu yhdeksästä puoleen yöhön. Aamulla on tarjolla "aamupalaa" ja à la cartea tarjoillaan 12-23. Sunnuntaisin on brunssi 12-16 ja joka toinen torstai ravintolassa on wine tasting, jossa ruoat ja viinit on sovitettu yhteen ja viiniasiantuntija kertoo tarjoilla olevista viineistä.

Meidän asunto sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä ravintolasta. Asunnon saimme Tupasin kautta ja sinne saavuttuamme huomasimme pienen yllätyksen. Espanjassa kolmio ei tarkoita samaa kuin Suomessa ja nyt meillä on keittiön, olohuoneen ja omien makuuhuoneiden lisäksi vierashuone. Asunto on yhdeksännessä kerroksessa ja parvekkeelta on mukavat näköalat merelle :) Asunto on siis erittäin mukava.

Panorama kuvaa parvekkeelta

~ Sanni & Satu