Vähän esimieshommia...

Hola!

Suurin osa meidän harjoittelusta ei ehkä ole sisältänyt esimiestyöskentelyä niin paljon kuin olisimme itse toivoneet, mutta viimeinkin pääsimme niitä tehtäviä tekemään. Ravintolassa vaihtuu ruokalista tällä viikolla ja viinilista joskus tulevaisuudessa. Meidän tehtävänämme oli kirjoittaa listat eli meillä oli niin sanotusti "toimistopäivät". Satun tehtävänä oli ruokalistojen työstäminen. Aluksi hän teki suomenkielisen listan yhdessä ravintolapäällikön kanssa ja sen jälkeen tehtävänä oli kääntää lista englanniksi. Sannin hoidettavana oli viinilistojen kirjoittaminen. Tehtävä oli yksinkertaisempi kuin Satulla, sillä osa viineistä jäi listoille, jolloin kirjoitettavan tekstin pystyi vain kirjoittamaan uudestaan. Toki Sannikin sai muutaman viinin kuvailun kääntää englanniksi. Tästä tuli nyt vähän tällänen lyhykäinen, mutta haluttiin vaan kertoa, että kyllä me täällä töitä oikeesti tehdään (koko ajan...) :D Vaikka meidän päivitykset ehkä on melkein aina ei-töihin liittyviä..

Sunset

Päivän piristys annokset

Satun kädenjälki

~S&S

P.S. Maanantaina Barcelonan kannattaa valmistautua kohtaamaan meidät

Vieraita Suomesta

Tapaninpäivänä saimme vieraaksemme pari kaveria Suomesta. Rankasta joulusta selvittyämme siivosimme talon joulukuntoon ja lähdimme Miiaa ja Villeä vastaan lentokentälle. Lentokentältä tulimme kotiin, jonka jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme meitä ulkonäöllisesti miellyttävän ravintolan, jossa söimme kolmen ruokalajin illallisen. Kun mahan oli hyvä olla, lähdimme etsimään mukavaa istuskelupaikkaa, jossa voisimme ottaa muutamat ja vaihtaa kuulumisia lisää. Päädyimme London Pubiin, josta lähdimme kotiin kaden kolmen aikaan. Kotona meitä odotti vielä kylmä kuohuviinipullo. Parvekkeelle päästyämme oli aika avata pullo kuohuvaa, mutta pullon avaaminen osoittautuikin haastavammaksi kuin olimme ajatelleet... MacGyveriä olisi tarvittu apuun, sillä edes Villen voimat eivät meinanneet riittää korkin irti saamiseen. Ensimmäiset poreet huulillamme osoittivat jo ettei kahden euron kuohuviini juuri makuhermoja hivellyt. Kuohuviini oli ihan hirveetä ja pullo majailee edelleen puolillaan juotavaa parvekkeellamme.

Meillä oli molemmilla töitä seuraavina päivinä, mutta Miia ja Ville tutkivat Fuengirolaa. Olimme opastaneet heitä käyttämään bussia nro.4, joka vie suoraan ostoskeskus Miramariin, mutta Miia ja Ville osoittivat suomalaista sisua ja olivat kävelleet sinne. Matka on meiltä ainakin 4-5km. Meille kahdelle kävely sinne olisi ollut jo tarpeeksi yhdelle päivälle, mutta Miialle ja Villelle tämä ei riittänyt, vaan he myös kävelivät takaisin sieltä.

Rauniot

Maanantaina 30. päivä, meillä oli vapaapäivä, jolloin lähdimme kaikki Malagaan. Koska olimme jo kerran käyneet Malagassa osasimme heti suunnistaa vanhaan kaupunkiin, eikä meillä mennyt puolta päivää kartan tutkimiseen. Ainut paikka, jossa olimme suunnitelleet käyvämme oli Picasso museo, mutta meidän tuurillamme se on maanantaisin suljettu. Koska emme päässeet Picasso museoon, lähdimme käveleemään rantakadulle. Sitten alkoi jo pikkunälkä tehdä tuloaan ja suuntasimme etsimään ruokapaikkaa. Löysimme mukavan näköisen amerikkalaistyylisen ravintolan, jossa tilasimme burgerit. Ravintolassa oli mahdollista koota omanlaisensa burgeri, joka maksoi noin 7€. Jokainen meistä tilasi tällaisen, mutta annokset saatuamme pettymys oli suuri... Luulimme että tällä hinnalla annokseen olisi sisältynyt ranskalaiset, mutta lautasella oli vain pienen pieni burgeri, täällä ei ollut mahan hyvä olla. Laskun saatuamme  shokki oli entistä suurempi, sillä kokonaisuudessaan neljän pienen burgerin ja juomien hinnaksi tuli melkein 50€. Maksoimme 2,30€ limsasta, jonka saisimme täällä kaupasta noin 50 sentillä. Satu sanoikin ravintolasta lähdettyämme, että hänellä on jo
puoli kuudelta nälkä (kello oli 17.15).

Rantakadulla

Törkeen hintaset limsat...

Ruokailun jälkeen menimme katsomaan pääkadulla olleita soittajia, jonka jälkeen suuntasimme ostoskeskukseen. Tarjonnan tutkittuamme, tulimme kaikki siihen tulokseen, että kaikilla on nälkä (taas, kiitos miniburgereiden). Menimme siis uuudestaan syömään. Me tytöt olimme tulleet oikein super nälkäisiksi parin tunnin aikana ja söimme kolmen ruokalajin aterian. Satu näyttikin espanjankielen taitojaan ja teki tilauksen kokonaan espanjaksi. Aluksi olimme hieman epävarmoja onnistuiko tilaus, mutta alkuruokien ja pääruokien saapuessa, suu kääntyi hymyyn, kaikki tilaukset olivat tulleet oikein. Tämän jälkeen mahan oli hyvä olla ja lähdimmekin takaisin Fuengirolaan ja kotiin nukkumaan. Uusivuosi meni melko rauhallisissa merkeissä ja uudenvuoden jälkeen Sanni ja Satu taas paiskivat töitä, Miian ja Villen nauttiessa vapaapäivistä.

Miian ja Villen lähdettyä oli tyhjä olo (kahdella pienellä tytöllä isossa asunnossa)

~ S&S

Paskin joulu ikinä

Noniin, nyt on selvitty juhlapyhistä (vihdoin ja viimein), niin on aikaa taas kirjoitella kuulumisia.

Aatonaatto

Joulua edeltävät päivät olivat työntäyteisiä keittiön puolesta, sillä piti valmistella jouluaaton buffet tarjottavia. Meillä piti olla vapaata 23. päivä, mutta meitä pyydettiin tulemaan töihin ja tekemään piparkakkutaloa. Lähtökohdat olivat jo katastrofaaliset, sillä Satu on tehnyt kerran elämässään piparkakkutalon ja Sanni ei kertaakaan ja meidän ravintolapäällikkömme piparkakkutalon rakennustaitoja on käytetty viimeksi 20 vuotta sitten. Mielenkiintoinen päivä oli siis tiedossa.

Edellisenä päivänä meille oli annettu ymmärtää, että saisimme valmiit ohjeet ja pohjat piparkakkutalon tekoon, mutta ravintolalle saavuttuamme saimme tietää, että näin ei ollut. Ensimmäisenä tehtävänämme oli siis etsiä internetistä sopivat ohjeet meille. Saadaksemme lisähaastetta päivään, ravintolapäällikkö päätti, ettei tavallinen piparkakkutalo riittäisi, vaan hän halusi tehdä jotain hienompaa eli linnan. Valitettavasti (meidän onneksemme) internetin ihmeellinen universumi ei tarjonnut tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa linnan suhteen, joten syntyi uusi ajatus. Perinteisen piparkakkutalon sijaan tehtävänämme olisi rakentaa kokonainen piparkakkutalokylä!

Ensimmäiset 2,5 tuntia teimme pahvista piparkakkutalon muotteja. Tämän jälkeen aloitimme "kylän osien" tekemisen. Tavoitteena oli tehdä yhden pöydän kokoinen alusta (75cm x 75cm), johon kylä rakentuisi päälle. Saatuamme osat valmiiksi, niitä alettiin paistamaan. Tämäkin osuus osoittautui haasteelliseksi, sillä melkein järjestäin kaikki palat tulivat uunista raakana. Opimme myös hiekkapaperille ja viilalle uuden käyttötarkoituksen: nimittäin piparien reunojen muotoilun/tasauksen. Sitten alkoi mukava kasausvaihe, jonka aikana hermot viimeistään menivät, elleivät ne olleet menneet jo aikasemmin. Kasaukseen tarkoitettua sokerisulaa käytiin kuumentamassa ainakin viisi kertaa ja sinä aikana pystyyn saatiin muutama talonseinä. Noin tunnin käytimme talojen ja pukin reen pystyttämiseen, jonka aikana olimme saaneet yhden talon seinät kasaan ja, kun seuraavana tehtävänä olisi ollut katon kiinnittäminen seiniin, ravintolapäällikkömme ilmoitti, ettei tästä tule mitään ja taloja ei voida käyttää jouluaaton buffetissa.

Olimme siis vapaapäivänämme 8 tuntia tekemässä turhaa työtä, jonka jälkeen jäimme vielä tunniksi auttamaan keittiötä (siis tiskaamaan). Fiilis päivän lopussa oli aika lähellä tätä:

Jouluaatto

Aamu alkoi aurinkoisesti...

Saavuimme ravintolalle yhdentoista aikoihin ja jakaannuimme siten, että Satu jäi saliin ja Sanni siirtyi keittiöön. Saimme heti huomata, ettei päivästä tulisi sellainen kuin olimme ajatelleet ja toivoneet. Yksi keittiön työntekijöistä soitti 50 minuuttia ennen vuoronsa alkamista, ettei voi tulla töihin eli keittiöllä oli vain 2 työntekijää. Sanni ehti olla noin tunnin ajan keittiössä, jonka jälkeen hänet passitettiin käymään kaupassa. Sannin tullessa kaupasta myös Satu siirtyi keittiön puolelle työskentelemään. Ensimmäinen kattaus oli kello 14.00 ja kaikki olivat jo tiedostaneet, etteivät ruoat ehtisi siihen mennessä. 13.45 alkoi sitten tapahtua ja viimeisetkin rauhallisuuden rippeet olivat tipotiessään... Keittiössä alkoi kirosanojen tulva ja siinä sivussa lautaset lentelivät ja kupit putoilivat lattialle. Viimeistään tässä vaiheessa joulumieli oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Seuraava tunti vietettiin haudan hiljaisuudessa, mutta kaikki ruoat saatiin pöytään (toki noin puoli tuntia myöhässä) ja ensimmäinen kattaus oli ohi. Pitäisikö tässä vaiheessa kertoa, että ensimmäisessä kattauksessa söi 6 henkilöä ja ravintolapäällikkömme vitsaili kuinka tulisimme selviämään kello viiden kattauksesta, jossa olisi 25 henkilöä. 

Kun ensimmäisestä kattauksesta olimme selviytyneet, seuraavat kaksi kattausta sujuivat mallikkaasti. Meille oli puhuttu etukäteen, että voisimme nauttia jouluaterian kello 20 kattauksessa, mutta kattauksen koittaessa huomasimme, ettei näin tule tapahtumaan. Tiskivuori oli päivän aikana kasvanut Mount Everestin kokoiseksi ja loppuilta menikin käsiä lutratessa. Kokonaisuudessaan olimme töissä 11h ja pidimme molemmat yhden viiden minuutin tauon, jolloin kävimme ulkona nauttimassa raikkaasta ilmasta. 

Kotiin päästyämme (n.22.30) nautimme jouluaterian ja avasimme lahjat. Kumpikaan meistä ei muista, olisiko koskaan avannut lahjoja noin myöhään :) Molemmilla oli päivän päätteeksi sama fiilis: "onneksi tää päivä on ohi!". 

Piskuinen kuusi :)

Rankka päivä!

Joulupäivä

Joulupäivänä ravintolassa oli buffet tarjoilua 12-18. Satu oli päivän keittiöllä ja Sannin tehtävänä oli pitää silmällä buffet-pöytää salin puolelta. Päivä oli kokonaisuudessaan rauhallinen ja ehkä hieman tylsä, sillä asiakkaita ei ollut juuri nimeksikään. 

Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä hieman erilainen joulu kuin Suomessa on tottunut viettämään. Molemmat totesivat, ettei joulufiilistä oikeen ollut missään vaiheessa, vaan päivät tuntuivat arkisilta. Eroa normaaliin työpäivään verrattuna oli vain se, että töissä työntekijät hermoilivat normaalia enemmän. Toivottavasti ei enää koskaan ikinä missään muodossa tule vietettyä yhtä paskaa joulua kuin täällä. 

~S&S