Aatonaatto
Joulua edeltävät päivät olivat työntäyteisiä keittiön puolesta, sillä piti valmistella jouluaaton buffet tarjottavia. Meillä piti olla vapaata 23. päivä, mutta meitä pyydettiin tulemaan töihin ja tekemään piparkakkutaloa. Lähtökohdat olivat jo katastrofaaliset, sillä Satu on tehnyt kerran elämässään piparkakkutalon ja Sanni ei kertaakaan ja meidän ravintolapäällikkömme piparkakkutalon rakennustaitoja on käytetty viimeksi 20 vuotta sitten. Mielenkiintoinen päivä oli siis tiedossa.
Edellisenä päivänä meille oli annettu ymmärtää, että saisimme valmiit ohjeet ja pohjat piparkakkutalon tekoon, mutta ravintolalle saavuttuamme saimme tietää, että näin ei ollut. Ensimmäisenä tehtävänämme oli siis etsiä internetistä sopivat ohjeet meille. Saadaksemme lisähaastetta päivään, ravintolapäällikkö päätti, ettei tavallinen piparkakkutalo riittäisi, vaan hän halusi tehdä jotain hienompaa eli linnan. Valitettavasti (meidän onneksemme) internetin ihmeellinen universumi ei tarjonnut tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa linnan suhteen, joten syntyi uusi ajatus. Perinteisen piparkakkutalon sijaan tehtävänämme olisi rakentaa kokonainen piparkakkutalokylä!
Ensimmäiset 2,5 tuntia teimme pahvista piparkakkutalon muotteja. Tämän jälkeen aloitimme "kylän osien" tekemisen. Tavoitteena oli tehdä yhden pöydän kokoinen alusta (75cm x 75cm), johon kylä rakentuisi päälle. Saatuamme osat valmiiksi, niitä alettiin paistamaan. Tämäkin osuus osoittautui haasteelliseksi, sillä melkein järjestäin kaikki palat tulivat uunista raakana. Opimme myös hiekkapaperille ja viilalle uuden käyttötarkoituksen: nimittäin piparien reunojen muotoilun/tasauksen. Sitten alkoi mukava kasausvaihe, jonka aikana hermot viimeistään menivät, elleivät ne olleet menneet jo aikasemmin. Kasaukseen tarkoitettua sokerisulaa käytiin kuumentamassa ainakin viisi kertaa ja sinä aikana pystyyn saatiin muutama talonseinä. Noin tunnin käytimme talojen ja pukin reen pystyttämiseen, jonka aikana olimme saaneet yhden talon seinät kasaan ja, kun seuraavana tehtävänä olisi ollut katon kiinnittäminen seiniin, ravintolapäällikkömme ilmoitti, ettei tästä tule mitään ja taloja ei voida käyttää jouluaaton buffetissa.
Olimme siis vapaapäivänämme 8 tuntia tekemässä turhaa työtä, jonka jälkeen jäimme vielä tunniksi auttamaan keittiötä (siis tiskaamaan). Fiilis päivän lopussa oli aika lähellä tätä:
Jouluaatto
 |
| Aamu alkoi aurinkoisesti... |
Saavuimme ravintolalle yhdentoista aikoihin ja jakaannuimme siten, että Satu jäi saliin ja Sanni siirtyi keittiöön. Saimme heti huomata, ettei päivästä tulisi sellainen kuin olimme ajatelleet ja toivoneet. Yksi keittiön työntekijöistä soitti 50 minuuttia ennen vuoronsa alkamista, ettei voi tulla töihin eli keittiöllä oli vain 2 työntekijää. Sanni ehti olla noin tunnin ajan keittiössä, jonka jälkeen hänet passitettiin käymään kaupassa. Sannin tullessa kaupasta myös Satu siirtyi keittiön puolelle työskentelemään. Ensimmäinen kattaus oli kello 14.00 ja kaikki olivat jo tiedostaneet, etteivät ruoat ehtisi siihen mennessä. 13.45 alkoi sitten tapahtua ja viimeisetkin rauhallisuuden rippeet olivat tipotiessään... Keittiössä alkoi kirosanojen tulva ja siinä sivussa lautaset lentelivät ja kupit putoilivat lattialle. Viimeistään tässä vaiheessa joulumieli oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Seuraava tunti vietettiin haudan hiljaisuudessa, mutta kaikki ruoat saatiin pöytään (toki noin puoli tuntia myöhässä) ja ensimmäinen kattaus oli ohi. Pitäisikö tässä vaiheessa kertoa, että ensimmäisessä kattauksessa söi 6 henkilöä ja ravintolapäällikkömme vitsaili kuinka tulisimme selviämään kello viiden kattauksesta, jossa olisi 25 henkilöä.
Kun ensimmäisestä kattauksesta olimme selviytyneet, seuraavat kaksi kattausta sujuivat mallikkaasti. Meille oli puhuttu etukäteen, että voisimme nauttia jouluaterian kello 20 kattauksessa, mutta kattauksen koittaessa huomasimme, ettei näin tule tapahtumaan. Tiskivuori oli päivän aikana kasvanut Mount Everestin kokoiseksi ja loppuilta menikin käsiä lutratessa. Kokonaisuudessaan olimme töissä 11h ja pidimme molemmat yhden viiden minuutin tauon, jolloin kävimme ulkona nauttimassa raikkaasta ilmasta.
Kotiin päästyämme (n.22.30) nautimme jouluaterian ja avasimme lahjat. Kumpikaan meistä ei muista, olisiko koskaan avannut lahjoja noin myöhään :) Molemmilla oli päivän päätteeksi sama fiilis: "onneksi tää päivä on ohi!".
 |
| Piskuinen kuusi :) |
 |
| Rankka päivä! |
Joulupäivä
Joulupäivänä ravintolassa oli buffet tarjoilua 12-18. Satu oli päivän keittiöllä ja Sannin tehtävänä oli pitää silmällä buffet-pöytää salin puolelta. Päivä oli kokonaisuudessaan rauhallinen ja ehkä hieman tylsä, sillä asiakkaita ei ollut juuri nimeksikään.
Kaiken kaikkiaan tuli vietettyä hieman erilainen joulu kuin Suomessa on tottunut viettämään. Molemmat totesivat, ettei joulufiilistä oikeen ollut missään vaiheessa, vaan päivät tuntuivat arkisilta. Eroa normaaliin työpäivään verrattuna oli vain se, että töissä työntekijät hermoilivat normaalia enemmän. Toivottavasti ei enää koskaan ikinä missään muodossa tule vietettyä yhtä paskaa joulua kuin täällä.
~S&S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti